perjantai 18. syyskuuta 2015

Kevon yöreissu - osa 2




(linkki ensimmäiseen osaan) Vaikka hiekkainen telttapaikka olikin sotkuinen, se oli juuri sopivan kokoinen tuulitunnelille ja tasainen minulle - en jaksanut alkaa tappelemaan makuualustan kiinnityksen kanssa kotona, joten jätin koko pötkön makasta.

Vaikka olimme puolisen tuntia sitten syöneet, päätimme korvata energiavajetta makkaralla ja tikkuleivällä. Joimme teetä ja jutustelimme yön pimetessä, pelottelimme toisiamme kaiken maailman kirvestelttamurhaajilla ja pitihän se telttapaikan kirves piilottaa yön ajaksi potentiaalisilta hulluilta piiloon.



Ennen kuin möngimme tuulitunneliin nukkumaan nuotiopaikalla rapisteli hiiri, joka ei pelästynyt meitä lähes ollenkaan. Viitisen minuuttia siitä kun olimme sulkeneet teltan oviaukon, absidista kuului rapinaa ja yllätimme toisen hiiren rinkkojemme kimpusta. Yöllä heräsin siihen kun joku pikkukaveri penkoi tavaroitamme absidissa ja samaan aikaan toinen yritti päästä ulkoa käsin sisätelttaan. Kuulosti myös siltä, kuin joku lintu olisi rapistellut teltan kattoa siivillään...

Meluisan ja tapahtumarikkaan yön jälkeen möngimme aamupalalle. Kauemman nuotiopaikan asukki oli aikaisemmin meitä liikenteessä ja jututti hieman ennen kuin jatkoi matkaansa.



Yhdentoista aikoihin jatkoimme matkaa samaa reittiä takaisin päin. Joen ylitys meni jo vanhasta muistista, sekä fiksuina tajusimme tällä kertaa suojata jalkojamme. Omat feikki-crocsini olin unohtanut autoon (kätevät taukokengät btw) joten kahlasin hiihtosukat jalassa kivikkoisen ylityspaikan läpi. E tipsutteli tyytyväisenä kumiveneet jalassaan joen yli. Olin kyllä hieman kateellinen...

Pysähdyimme 6 kilometriä ennen parkkipaikkaa vielä syömään viimeiset nuudelit ja kuvasimme kiireettöminä ruskaa.

Kevon reitti on tosiaan raskas, enkä yhden yönkään perusteella suosittele sitä kenellekään joka ei ole tottunut rinkan kantamiseen/vaeltamiseen. Maasto on kivikkoista ja raskas kulkea (ainakin ennen yöpymispaikkaa oli muutamat rautaiset askelmat hakattu kallioon ja tukiköysi oli katkennut...) Kallioilla kannattaa olla erityisen varovainen.


Mutta kaiken kaikkiaan Kevon reissu oli mahtava ja piristävä kokemus vaikka jalat ovatkin kipeät jo toista viikkoa...

Mikä siinä on, kun olkona lehdet tippuu puusta ja sataa - mulla tekee vielä enemmän mieli lähtä retkeilemään?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti