maanantai 13. tammikuuta 2014

Hiljaisuus.



Täysi hiljaisuus.


Ainoa ääni, joka tunturissa kuuluu on tuuli, puhe ja moottorikelkan hurina.




Kylmä. Viileä tuuli puhaltaa kasvoille ja saa posket kipristymään.





Aurinko ja kuu. Kaamos alkaa lähestymään loppuaan.




Ei revontulia. Vain kuu valaisi yötä Kaldoaivin erämaassa.



Tunturin laella koskematon lumi makasi varpujen ja kivikoiden päällä.





Kahdestaan tunturissa. Ihan yksin. Pimeässä vain kameran kanssa lumihangessa seisoessa pisti miettimään, että onneksi maailmassa on vielä lukuisa paikkoja jonne valosaaste, moottoriteiden hälinä ja roska ei ylety.

Nuo neljä päivää erämaassa teki hyvää arjelle, tällä hetkellä asteita on -29 ja pitäisi lähtä kävellen kauppaan hakemaan villalankaa ja uusia puikkoja.

Koska autot ei käynnisty.

Luksusta.

11 kommenttia:

  1. elämä siellä kuulostaa aivan ihanalta :) viimeksi oon käyny lapissa puolitoista vuotta sitten, ja alkaisi olla jo ikävä sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa tää onkin, kuhan vaan pääsee luontoon säännöllisin välein <3

      Poista
  2. On se hienoo et suomes on viel noin puhtaita paikkoja :D nättejä kuvia oot saanu.

    VastaaPoista
  3. Voi että. Ihana postaus upeine kuvineen ja ihanine teksteineen. Voi juku. Kyllä kelpais ku itekki pääsis karkuun tunturiin tätä arkea täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa ;) mieku olin pettyny kuvasaldoon neljältä päivältä, mukava saada tälläistä palautetta :)

      Poista
  4. äääk vähänkö oon kade, ku tuollasissa paikoissa saat vaellella! ja ihan supereita kuveja :3

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus ja koko blogi! ♥ Uusi lukija tässä hei.. :)

    VastaaPoista